Koko matka satoi vettä, kun tultiin Seinäjoelle. Tuli ihan kesä mieleen. Huomasin syksyllä, kun tänne kaupungiin muutin, että täällä ollessa rupesi kaipaamaan sellaisia pieniä asioita, joita ei ole ajatellut niin tärkeäksi maalla asuessa. Esimerkiksi sateen ropina. Kotona tai mökillä on ihana kuunnella sateen ropinaa katolla. Se on vähän kuin musiikkia korville. Ja monesti siihen saattoi nukahtaa, kun aikansa kuunteli. Mutta täällä Seinäjoella ropinaa ei kuulu sateella, kun asun kerrostalon keskimmäisessä kerroksessa.
Toinen tällainen asia on tähdet. Huomaan monesti tuijottelevani kotona tähtiä ennen nukkumaan menoa. Voisin tuijotella niitä vaikka kuinka kauan. Se on jotenkin rentouttavaa. Biritta mulle talvella naureskelikin, kun iltaisin tultiin jostain kotiin, niin nousin autosta ja saatoin vain kahtella taivaalle. Mutta täällä kaupungissa tähtiä ei pahemmin näy. Täällä on niin paljon valoja, jotka sitten valaisee taivastakin ja sen takia niitä ei näy.
Ja kolmas asia on tila ja hiljaisuus. Maalla piisaa lääniä ja kaikki talotkaan eivät ole vieritysten paitsi keskustassa. Ei tarvitse miettiä kuinka kovalla voi soittaa tiettyä laitetta. Ja mökillä ollessa ei haittaa vaikka uisi tai juoksisi peltoa pitkin alasti, koska ei sitä kukaan näe (paitsi järven toisella puolella olevat kiikaroijat :D). Ja huonona päivänä voi mennä keskelle peltoa ja huutaa kurkku suorana ja ei sekään haittaisi ketään (Noh, ohikulkijat nyt saattaa hieman ihmetellä). Ja metsäteillä voi rauhassa käydä kävelemässä ja nauttia luonnosta ja hiljaisuudesta. Itse ainakin tykkää lenkkeillä juuri noilla metsäteillä, joissa saa yleensä yksikseen liikkua eikä koko ajan joku auto pörrää ohi.
Ja sitten ne tuoksut. Tietää heti, että on kotona, kun lehmän paskan haisee ja ötökät pörrää ympärillä. Myönnän, että tuo lehmän paskan haju saattaa kuulostaa oudolta, mutta se vaan tekee olon kotoisaksi. Ja monesti pienempänä se haju tympäsi ja mietti, että miksi täällä pitää aina haista niin pahalta. Mutta aikuisempana noitakin oppii arvostamaan. Myös kesällä juuri kaadetun heinän tuoksu ja sateen jälkeen tuleva tuoksu tuoksuvat ihanalta. Ja se tuoksu, kun aukaisee tallin oven ja sieltä pöllähtää hevosen haju. Heti tietää olevansa kotonaan. :)
Joku saattaa nyt pitää mua ihan tyhmänä tätä lukiessaan, mutta ei se haittaa. :) Joillekin ihmiselle nämä asiat saattavat tuntua turhanpäiväisiltä, mutta itse olen oppinut niitä arvostamaan ja kaipaamaan täällä opiskelupaikkakunnalla. Kaupungilainen taas saattaa maalle tullessaan kaivata sitä hälinää ja ihmispaljoutta. Ja kauppoja, jotka ovat isoja, lähellä ja niistä saa aina kaiken tarpeellisen. Eli tämä on oikeastaan sama asia. Mutta tämän kaipauksen ja arvostuksen huomaa vasta sitten, kun niitä ei enää olekaan likellä.
Mutta joo tässä nyt hieman näistä kaipauksistani :) Viikonlopusta voisi sanoa sen verran, että lauantai-ilta vietettiin Kauhavan Tiikerissä. Oli se kyllä sellaista säätämistä Konstan ja Tiikerin välillä, että huhhuh. Välillä jo mietti, että olisikohan helpompi vain jäädä kotiin. Mutta onneksi ilta oli kuitenkin ihan mukava, vaikka en sitä Juha Tapiota nähnytkään. Ja nyt se olisi ollut tänään esiintymässä Nurmon liikuntatalolla, jonne oli ilmainen pääsy. Hieman harmitti, kun en päässyt sinne. Mutta onneksi tämän kuun lopussa Juhaa kuulee sitten Kouvolan jäähallissa :) Ja toinen asia, joka harmittaa TODELLA paljon on se, että en ole kerennyt kahteen viikkoon käymässä tallilla! Mutta ensi viikolla on jossain välissä keretä. Niin ja menen 16.4 kisahoitajaksi, kun Vilma lähtee Pysellä kisamaan koulukisoihin. Eli siitä lähtee Pysen kisakausi käyntiin :) Lisäksi soittelin yhden parhaan ystäväni Lindan kanssa. Tuli taas sellainen yli puolentoista tunnin puhelu ja tarkoitus olisi yrittää ensi viikonloppuna mennä käymässä sen luona. Toivotaan, että kaikki suunnitelmat onnistuisi ensi viikonloppuna! :)
Mutta nyt taidan painua jo nukkumaan, kun viime yönä yöunet jäi hieman vähälle. Öitä lukijat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti