sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Sunnuntai

Heipähei!
Taas on viikko vierähtänyt niin nopeaa, että huhhuh! Jotenkin outoa aatella, että pian ollaan jo puolessa välissä tätä lukukautta ja pian myös valmistuminenkin häämöttää. Tai no onhan siihen vielä kaksivuotta jäljellä, koska joulukuussa 2014 munkin pitäisi sitten valmistua, jos kaikki menöö suunnitelmien mukaan. Mutta jos aika rientää tosiaan näin nopeaa, niin ei mee kuin yksi hujaus, kun huomaan kirjottavani opinnäytetyötä ja valmistuvan sosionomiksi. Mutta on jotenkin hassua, että ala-asteella aika kului matelemalla. Tuntui, että ehti tehdä vaikka mitä. Mutta yläasteelle siirtyessä aika rupesi menemään nopeammin, vaikka kello kulkee samaan tahtiin. Toisaalta se on hyvä, mutta tuntuu, että vuosi vuodelta se vaan nopeutuu. Tykkäsin tosi paljon lukiossa olosta ja oli jotenkin tosi harmillista, kun se loppu niin nopeaa. Ja sama sitten nykyisen koulun kanssa. Mutta kaippa se sitten johtuu siitä, että jos tykkää jostain tosi paljon, niin aika kulkee nopeaa. Mut jos se tätä menoa jatkuu, niin miten sitä ehtii kaikkea tekee mitä haluaisi? :D

Käytiin Tarjan, Siirin ja Saaran kanssa kahtomassa eilen illalla viimeinen Twilight. Pieni varoituksen sana tähän väliin, että saattaa tulla paljastuksia leffasta eli kannattaa hypätä tämän kappaleen yli, jos ei halua tietää! Itestä tuntu, että alku oli jotenkin tylsä ja ei siinä oikein mitään tapahtunut. Tai se jotenkin vaan polki paikallaan. Mutta loppua kohti se vain parani entisestään. Siellä oli myös sellainen jymy-yllätys-kohta, jota ei tosiaankaan osannut odottaa. Kirjassa tämä kohta oli sanottu yhdellä lauseella eikä sitä sen enempää kuvailtu. Mutta elokuvassa ne oli sen oikein tarkasti kuvattu. Ja voin sanoa, että Tarjan kanssa hämmästyttiin sitä niin paljon, että siinä vaiheessa manattiin elokuvan tekijät siitä syystä, ettei ne saa muuttaa tarinan loppua noin traakisesti! Mutta sitten kun se palasi takaisin kirjan juoneen, niin siinä kyllä itkettiin ja naurettiin yhtä aikaa! :D Se kohta pisti kyllä pasmat ihan sekaisin ja ei oikein tiennyt mitä ajatella ja miten olla! Mutta elokuva oli mun mielestä tosi hyvä ja katsomisen arvoinen! Suosittelen! :)

Jäätiin elokuvan loputtua tänne mun kämpille sitten yötä. Ja nyt on jotenkin outoa olla tähän aikaan jo sunnuntaina täällä kämpillä, koska yleensä tuun vasta siinä kasin maissa. Mutta jotenkin rentouttavaa jo olla täällä, koska ei tartte miettiä sitä, että pitäisi illalla lähteä se 100 km ajamaan. Saa vain olla. Mua oottaa tuossa ruotsin tehtävät. Saatiin torstaina tuollainen ruotsin kielinen artikkeli nuorten elektronisesta kiusaamisesta. Siitä sitten pitäisi kirjoittaa sellainen 150-200 sanan kirjoitella, jossa vastataan muutamiin opettajan tekemiin kysymyksiin ja kirjoitetaan myös omia ajatuksia ja mielipiteitä tästä asiasta. Ja palautus on jo viikon päästä. Sinänsä ihan helppo, nopea ja mielenkiintoinen tehtävä, mutta siinä on vaan se yksi mutta. Itse en ole hyvä ruotsissa, niin joudun ensin suomentamaan tuon koko artikkelin, että tajuaisin siitä jotain. Jotkut ymmärtää sen vain lukemalla, mutta minä en. Toisaalta oon lohduttanut ihteäni sillä, että kun mä nyt suomennan sen itelle kirjallisena, niin sitä voisi sitten myöhemmässä vaiheessa käyttää ehkä jossain koulutyössä. Mutta toivotaan, että tuon sais tämän päivän aikana tehtyä jo pois!
    

Lähdetään muuten keskiviikkona Tampereelle sektoritunneilta! Jee!! Käydään Tyttöjen talolla, etsivätyössä ja johonkin hankkeeseen tutustumassa. Mun pitäs käydä junalippukin hommaamassa ja jännitän nyt jo tulevaa matkaa. Oon kaksi kertaa elämässäni mennyt junalla ja aina mulla on ollut mukana joku, joka tietääkin jotain junasta. Nyt joudun sitten yksin mennä, että kahtotaan päädynkö Tampereelle vai johonkin ihan muualle! :DD Ai niin! Ja huomenna mennään sektorista myös kahtoo Niko2 -elokuviin! : DD Tuntuu, ettei nuo sektoritunnit oo mitään koulua! Meillä on ainakin niin hyvä porukka, että aika kuluu tosi nopeaa ja nauraa saa veet silmissä. Ja sitten tehdään kaikkea tällaisia erilaisia juttuja kuin istutaan vain luennoilla. :) Et tykkään tosi paljon! Kauhea stressi myös vaan siitä, että mihin menen harjoitteluun! Harjoittelu alkaa helmikuussa ja mulla ei ole mitään tietoa. Meinasin aluksi mennä johonkin lastensuojeluyksikköön, mutta jotenkin nyt on ruvennut tuntumaan etten mä sinne ehkä haluakkaan. Ja sitten oon myös aatellut Kauhavalta ettiä sen harjottelupaikan, että toivottavasti nyt pian jonkun paikan keksisi!   

Mutta tällaista mulla tällä kertaa. Rauhaisaa sunnuntaita! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti