Askartelua ja lenkkeilyä

Heissan!
Tänne Seinäjoelle ei kuulu mitään uutta. Olen kuluttanut aikaana suunnittelemalla jouluvalojen laittoa, mutta en oikein tiedä mihin ne laittais. Viime vuonna ne oli tuossa keittiön ikkunan edessä, koska siinä oli sellainen ikkunalauta, johon sen sai helposti laitettua. Nyt kun kesän aikana tänne vaihdettiin uudet ikkunat niin samalla ne vei pois ikkunalaudan. Suunnittelin jo raahaavani tuon peilin edessä olevan pöydän tähän olkkarin ikkunan alle ja siihen laittavani sen. Mutta sitten pitäisi noille valokuville keksiä uus paikka. Vaikeaa on joo. :D Mutta ehkä mä löydän vielä sille paikan tai sitten pitää lähteä ostamaan uudet jouluvalot. :D Innostuin myös yks päivä käymään Tiimarissa ja mukaan tarttui joulukorttitarvikkeita. Tänään sitten hommasin tarvittavat kynät ja kuoret, että saan ne valmiiksi. Ja tämän näköisiä niistä sitten tuli :)

Tänään kans lähdin lenkille tuolle pimeään ja se oli aika iso askel mulle. Mua nimittäin kauheesti pelottaa käydä pimeällä tuolla lenkillä. Päivällä ei oo mitään ongelmia, mutta silloin oon yleensä koulussa ja nytkin pimeä tulee jo kauhean aikaisin. Evijärvellä ei ollut tätä ongelmaa ja siellä pysty ihan rauhallisin mielin liikkua iltaisin. Mutta aattelin vissiin jotenkin niin, että tämä on iso kaupunki ja kaikkea voi tapahtua. Mutta nyt pysty rauhallisin mielin täälläkin kävellä. Ja sitten kun pääsi takaisin kotiin, niin sai hyökätä näiden herkkujen kimppuun! Voisin syödä näitä vaikka kuinka paljon :D

Nyt saan rauhottua tähän TV:n ääreen ja pelata karkkipeliä muutaman kerran. Se on muuten ärsyttävä peli, koska siihen jää niin koukkuun! :D

Verenluovutus

Hei!

Pahoittelen kuvien laatua. Järkkäri on kotona Evijärvellä ja piti nyt sitten puhelimella ottaa kuvia. Mutta ei anneta sen häiritä! :) Tämän kuun yhdessä postauksessa tein sen Before I Die -postauksen. Jos haluat vielä kahtoa sen, niin löydät  sen tästä. 

Ja nyt on tosiaan verta luovutettu Seinäjoen veripalvelussa! Muutaman viikon sitä mietin ja pähkäilin, että tohdinko mennä. Ja kaveri ehti käydä jo luovuttamassa, niin ei oikein meinannut löytyä ketään mukaan. Tänään sitten tunnilla päätin, että heti päästyäni koulusta menen luovuttamaan yksin. Se on kuitenkin sellainen kokemus ja asia, jonka olen pitkään halunnut tehdä. Lisäksi SeAMK:ssa on tämän marraskuun ajan ollut sellainen kampanja oppilaille, että kun marraskuun aikana käy luovuttamassa verta, niin saa sekä hyvän mielen että haalarimerkin tai pitää oikeastaan sanoa haalarimerkit. :) Ja mun mielestä tuo prätkähiiri -merkki on niin hieno, että se oli ihan pakko saada : D

Eli tosiaan kolme haalarimerkkiä sieltä sai. Tuo vasemman puoleinen sekä keskimäinen on koulun puolelta ja sitten tuo oikean puolinmainen on vissiin tuon veripalvelun oma merkki. Saa haalari hieman väriä, kun noita merkkejä sinne rupeaa ompelemaan. Saa nähdä milloin tuon urakan alottaisi! Mutta sai sieltä muutakin! Nimittäin sieltä sai tuollaisen kivan kassin, jonka sisällä oli kortteja ja esitteitä. Lisäksi sai pinssin, jossa on veripisara ja rautatabletteja, joita vissiin pitäisi syödä. 

No millainen tuo luovutustilanne sitten on? Aluksi piti mennä siihen tiskille rekisteröitymään. Sieltä sitten sai sellaisen kansion, jonka sisällä oli ohjeita, tietoa ja sellainen lomake täytettäväksi. Kun sen sitten oli täyttänyt niin mentiin sellaiseen haastatteluun. Siellä mitattiin hemoglobiini ja katottiin se lomake läpi. Ja samalla selvitettiin, että onko sopiva luovuttaja. Luvan saatua mentiin taas istumaan sohvalle, josta sitten haettiin sellaiselle penkille makamaan. Siellä sitten laitettiin se letku käteen ja annettiin sellainen siderulla, jota piti puristella. Kymmenisen minuuttia siinä meni, että pussi oli täynnä. Sitten siinä hetki köllöteltiin ja pääsi sitten lähtemään. Käteen myös laitettiin sellainen sideharso, jonka saa neljän tunnin kuluttua ottaa pois. Ja siellä oli myös järjestetty tarjoilua, jota sai ihan vapaasti käyttää. Ja ite tuli ainakin juotua paljon. Mutta ei se loppuviimein mikään pelottava kokemus ollut. Ihan tavallinen sellainen verikoejuttu, jota on terveyskeskuksessa tehty. Että kyllä uudestaan meen, kun mahdollista on : ) 4 kuukautta pitää olla väliä, että ite saan seuraavan kerran mennä helmikuun puolessa välissä. Hupaisaa vaan se, että luovutuksen jälkeen saattaa olla väsynyt olo ja muutenkin sellainen höntti. Itella tuo on kyllä ihan muuta! Virtaa on niinku pienessä kylässä ja on sellainen yliaktiivinen olo. Nauroinkin, että hypin pian seinille täällä : D Mutta tällainen päivä mulla tänään. Millainen teidän päivänne on ollut? :)

Sunnuntai

Heipähei!
Taas on viikko vierähtänyt niin nopeaa, että huhhuh! Jotenkin outoa aatella, että pian ollaan jo puolessa välissä tätä lukukautta ja pian myös valmistuminenkin häämöttää. Tai no onhan siihen vielä kaksivuotta jäljellä, koska joulukuussa 2014 munkin pitäisi sitten valmistua, jos kaikki menöö suunnitelmien mukaan. Mutta jos aika rientää tosiaan näin nopeaa, niin ei mee kuin yksi hujaus, kun huomaan kirjottavani opinnäytetyötä ja valmistuvan sosionomiksi. Mutta on jotenkin hassua, että ala-asteella aika kului matelemalla. Tuntui, että ehti tehdä vaikka mitä. Mutta yläasteelle siirtyessä aika rupesi menemään nopeammin, vaikka kello kulkee samaan tahtiin. Toisaalta se on hyvä, mutta tuntuu, että vuosi vuodelta se vaan nopeutuu. Tykkäsin tosi paljon lukiossa olosta ja oli jotenkin tosi harmillista, kun se loppu niin nopeaa. Ja sama sitten nykyisen koulun kanssa. Mutta kaippa se sitten johtuu siitä, että jos tykkää jostain tosi paljon, niin aika kulkee nopeaa. Mut jos se tätä menoa jatkuu, niin miten sitä ehtii kaikkea tekee mitä haluaisi? :D

Käytiin Tarjan, Siirin ja Saaran kanssa kahtomassa eilen illalla viimeinen Twilight. Pieni varoituksen sana tähän väliin, että saattaa tulla paljastuksia leffasta eli kannattaa hypätä tämän kappaleen yli, jos ei halua tietää! Itestä tuntu, että alku oli jotenkin tylsä ja ei siinä oikein mitään tapahtunut. Tai se jotenkin vaan polki paikallaan. Mutta loppua kohti se vain parani entisestään. Siellä oli myös sellainen jymy-yllätys-kohta, jota ei tosiaankaan osannut odottaa. Kirjassa tämä kohta oli sanottu yhdellä lauseella eikä sitä sen enempää kuvailtu. Mutta elokuvassa ne oli sen oikein tarkasti kuvattu. Ja voin sanoa, että Tarjan kanssa hämmästyttiin sitä niin paljon, että siinä vaiheessa manattiin elokuvan tekijät siitä syystä, ettei ne saa muuttaa tarinan loppua noin traakisesti! Mutta sitten kun se palasi takaisin kirjan juoneen, niin siinä kyllä itkettiin ja naurettiin yhtä aikaa! :D Se kohta pisti kyllä pasmat ihan sekaisin ja ei oikein tiennyt mitä ajatella ja miten olla! Mutta elokuva oli mun mielestä tosi hyvä ja katsomisen arvoinen! Suosittelen! :)

Jäätiin elokuvan loputtua tänne mun kämpille sitten yötä. Ja nyt on jotenkin outoa olla tähän aikaan jo sunnuntaina täällä kämpillä, koska yleensä tuun vasta siinä kasin maissa. Mutta jotenkin rentouttavaa jo olla täällä, koska ei tartte miettiä sitä, että pitäisi illalla lähteä se 100 km ajamaan. Saa vain olla. Mua oottaa tuossa ruotsin tehtävät. Saatiin torstaina tuollainen ruotsin kielinen artikkeli nuorten elektronisesta kiusaamisesta. Siitä sitten pitäisi kirjoittaa sellainen 150-200 sanan kirjoitella, jossa vastataan muutamiin opettajan tekemiin kysymyksiin ja kirjoitetaan myös omia ajatuksia ja mielipiteitä tästä asiasta. Ja palautus on jo viikon päästä. Sinänsä ihan helppo, nopea ja mielenkiintoinen tehtävä, mutta siinä on vaan se yksi mutta. Itse en ole hyvä ruotsissa, niin joudun ensin suomentamaan tuon koko artikkelin, että tajuaisin siitä jotain. Jotkut ymmärtää sen vain lukemalla, mutta minä en. Toisaalta oon lohduttanut ihteäni sillä, että kun mä nyt suomennan sen itelle kirjallisena, niin sitä voisi sitten myöhemmässä vaiheessa käyttää ehkä jossain koulutyössä. Mutta toivotaan, että tuon sais tämän päivän aikana tehtyä jo pois!
    

Lähdetään muuten keskiviikkona Tampereelle sektoritunneilta! Jee!! Käydään Tyttöjen talolla, etsivätyössä ja johonkin hankkeeseen tutustumassa. Mun pitäs käydä junalippukin hommaamassa ja jännitän nyt jo tulevaa matkaa. Oon kaksi kertaa elämässäni mennyt junalla ja aina mulla on ollut mukana joku, joka tietääkin jotain junasta. Nyt joudun sitten yksin mennä, että kahtotaan päädynkö Tampereelle vai johonkin ihan muualle! :DD Ai niin! Ja huomenna mennään sektorista myös kahtoo Niko2 -elokuviin! : DD Tuntuu, ettei nuo sektoritunnit oo mitään koulua! Meillä on ainakin niin hyvä porukka, että aika kuluu tosi nopeaa ja nauraa saa veet silmissä. Ja sitten tehdään kaikkea tällaisia erilaisia juttuja kuin istutaan vain luennoilla. :) Et tykkään tosi paljon! Kauhea stressi myös vaan siitä, että mihin menen harjoitteluun! Harjoittelu alkaa helmikuussa ja mulla ei ole mitään tietoa. Meinasin aluksi mennä johonkin lastensuojeluyksikköön, mutta jotenkin nyt on ruvennut tuntumaan etten mä sinne ehkä haluakkaan. Ja sitten oon myös aatellut Kauhavalta ettiä sen harjottelupaikan, että toivottavasti nyt pian jonkun paikan keksisi!   

Mutta tällaista mulla tällä kertaa. Rauhaisaa sunnuntaita! :)

Musiikkia ja fiilistelyä

Heissan!
Nyt mä sain sitten sen kauan haaveilemani hevosen tuohon ikkunan alle!! Harmi vaan että se ei oo oma eikä se ole ihan ikkunan alla, mutta melkein ainakin! :D Tuohon naapuriin tosiaan muutti joku nainen, jolla on vissiin yksi hevonen. Aitaus on ollut pystyssä jo useita päiviä ja tuossa lomallani kauheesti odotin, että milloin se tulee. Tänään sitten illalla istuskelin tässä keittiön pöydän ääressä ja aloin pihalle kahtomaan, että kuka menee otsalampun kanssa tuosta ihan pihatien kohdalta. Luulin sitä äitiksi, mutta pian selvisi, että se olikin sisällä. Ja myönnän, että ensimmäisenä mieleen putkahti joku hiippari, joka on tunkeutumassa meidän taloon. :D Mulla tosiaan oli Seinäjoen kämpillä raksamiehet jättäneet oven auki ja pelotti hieman astua sisälle kämppään, kun ei tiennyt kuka siellä on vastassa. Nyt on sitten jotenkin hieman säikky olo koko ajan, vaikka eihän siellä ketään ollut. Mutta mun mieleikuvitus on ihan mieletön ja se on kyllä aivan valloillaan nyt. :DD Mutta tosiaan pian hoksattiin, että se on hevonen. Tulis vaan pian aamu, niin näkisi sen ihan päivänvalossa! :)

Oon tämän päivän kuunnellut Jesse Kaikurannan levyä. Oon ihan mielettömän ihastunut sen kahteen biisiin, jotka ovat "Vie mut kotiin" ja "Järjetön rakkaus". Ja nyt kun oon kuunnellut sen muita biisiä, niin oon aivan haltioissani. Tosi hienoja kappaleita ja sellaisia koskettavia sekä herkkiä. Eli ihan mun levy! Pitää nyt olla kahtella, että milloin olisi tulossa tähän likelle esiintymään, niin pääsisi kuuntelemaan ja fiilistelemään. :) Pitää myös hommata meille tuo PS3 ja siihen Singstar, niin pääsisi sillä laulelemaan jessen biisiä. Tässä kuussa nimittäin ilmestyy uusi Singstar tuohon kolmoseen. Meillä on kakkonen ja harmittaa kauheasti, kun siihen ei vissiin tuu enää uusia Singstareja. Eli saa nähdä tuleeko pelikonsolin vaihto eteen. Laitan tähän loppuun vielä nuo Jessen kaksi biisiä, jos joku ei oo sattunut vielä kuulemaan. Nauttikaa!! :)

Jesse Kaikuranta - Vie mut kotiin

Jesse Kaikuranta - Järjetön rakkaus

Before I Die

Moikkamoi!
Oon tässä lueskellut ihmisten blogeja ja moni on tehty tuon "before I die" -jutun. Rupesin sitten itse ihan huvikseni kahtelemaan, että millainen se on. Ja kuten arvata saattaa, niin siihen jäi koukkuun ja piti ihan itsekin tehdä! Harmi, ettei ihan kaikista asioista ollut kuvaa, joita tähän olisi halunnut laittaa. Mutta toisaalta hyvä vaan, koska muuten tämä kuvalista olisi ollut ihan kauhean pitkä! Mutta tällainen siitä lopulta sitten tuli :)

  

Pakko vielä tähän loppuun sanoa, että haluaisin Saksassa käydä vain sen takia, koska siellä on aivan ihanat maisemat! Jos ootte kahtonut Lemmen viemää -sarjaa, niin sieltä tämä ajatus lähti :D Mutta tällaista tällä kertaa! :) Nyt ruotsin tehtävien kimppuun!

Kotkanpesän laavu

Heissan!
Kyllä sai taas tuskasena tehdä tätä blogimerkintää, kun ei meinannut kuvia saada lisättyä! Käytän yleensä tuota Mozilla Firefoxia. Se on ruvennut nyt tekee sitä, että sähköpostiin ei voi kirjautua tuon kautta, koska se jotenkin jumittuu sisäänkirjauduttua. Yritin aluksi myös sen kautta tätäkin tehdä. Kyllä se kuvat latasi, mutta niitä ei näkynyt sitten blogissa kun ne lisäsi. Vaihdoin sitten tähän Google Chromeen, jonka kautta luen sähköpostitkin ja täällä toimi. Pitäs kahtoa jos tuon toisen nettijutun sais korjattua, kun tykkään enemmän sitä käyttää.

Oon viime viikon maanantaina ollut viimeksi koulussa. Tiistainakin olisi ollut tunnit, mutta edellisellä viikolla ilmotettiin ettei niitä oo ja siksi jätin kaikki tavarani Evijärvelle. Kun sitten koulussa opettaja sanokin, että tunnit on, niin aattelin etten edes takaasin lähde ajamaan vaan oon sitten ne pois. Torstaina olisi myös ollut koulua klo. 8.15.11.30, mutta meidän sektori on mukana sellaisessa SOHVI -hankkeessa, jossa me teemme haastattelut. Jokaiselle oppilaalle oli varattu kaksi haastattelua ja mulle ne osui tuolle torstaille. Mulla ne olisi olleet Kauhavan ja Ylihärmän perusturvatoimistossa, mutta Ylihärmän haastateltava joutui peruuttamaan ja mulle sitten jäi vain tämä yksi haastattelu. Oon kyllä ihan tyytyväinen, kun tuo litteroiminen eli haastattelun puhtaaksi kirjoittaminen ei oikein innosta. Mulla tuo haastattelu kesti 38 minuuttia eli paljon on kirjotettavaa, kun pitää vielä sanasanalta se tehdä. Mulla on sitten tavallaan ollut syysloma tässä, kun "oikea" syysloma meni koulutöiden parissa. Jotenkin kyllä outoa olla vaan, kun koulutöitä on koulun alkamisesta lähtien ollut niin paljon ja nyt ei oo oikein mitään. :D

Eilen tosiaan päätettiin lähteä retkeilemään Tarjan kanssa. Haluttiin lähteä jollekin sellaiselle laavulla, jossa kumpikaan ei oo käynyt. Netistä sitten selailtiin näiden naapurikuntien nettisivuja ja pongattiin tämä Kotkanpesän laavu. Nettisivun kuva oli kyllä hieno ja päätettiin, että tuo etitään. Meillä oli kartta, joka oli tosi huono! Siellä oli kyllä niitä paikkoja, joita mekin löydettiin, mutta kuitenkin aina hieman eri nimillä. Alussa tosiaan ajettiin yhtä hiekkatietä varmaan likemmäs 10 km ja se oli kaikkea muuta kuin hyväkuntoinen. Mutta onneksi mulla on tuo mitsu, joka menee kaikesta läpi! :D Oon aina naureskellut, että en mä maastoautoa tartte kun mulla on tuo mitsu. Se kun kulkee mettässä, pellolla ja lumipenkkojen läpi :D Aikaimme seikkailtua hiekkatiellä ajettiin Kauhavan keskustaan ja lähettiin sieltä suunnistamaan uudestaan. Vaikka usko meinasi monesti loppua, niin löydettiin me se! Ja se oli kyllä tosi hieno laavu! :) Opastus oli sinne kyllä aika huono. Yhden männyn juurella oli ehkä sellainen 15 cm pitkä kyltti, jossa epäselvästi luki laavu. Ite en sitä olisi huomannut, mutta onneksi Tarja hoksasi sen, niin ei ohi päästetty. Nämä kuvat onkin nyt sitten tästä meidän retkestä :)

Maisemat oli aika kallioiset, mutta laavulle oli kyllä tosi hyvä reitti kävellä. Käveltiin justiin kallioiden päällä ja sitten siellä meni ihan kunnon polut, jotka joistakin kohtaa oli aika lelluset.

Laavunvalloittaja :D Tälläinen se laavu oli siitä etupuolelta.

Se oli sisältä myös tosi tilava laavu. Istumapaikkoja oli paljon ja sitten oli tehty sellainen erillinen "keittiö".

Siinä laavun takana oli tällainen pikkuruinen mökki, jossa sitten voi yöpyä. Siitä pitää hieman maksaa ja ovi oli siitä syystä lukossa, niin ei sisälle päästy käymässä. Mutta mitä tuosta ikkunasta katottiin, niin tosi viihtyisä tuollainen erämökki. Tästä laavun ympäristöstä löyty myös sellainen puuvaja, pari kaivoa ja hyyssikkä. Lisäksi muutaman metrin päässä oli myös toinen tällainen pikkuruinen mökki ja se oli vissiin saunarakennus. 

Ja ei oo tosiaan 10 vuoden partiotaidot jäänyt unhoksiin, kun saatiin ihan ensimmäisellä yrittämällä nuotio syttymään! :D Niin ja mä en muistanutkaan kuinka hyvää nuotiolla paistettu makkara maistuu! Nam!!

Sinne laavulle oli myös tehty pari tällaista veistettyä karhua. Tympeää, kun joidenkin ihmisten oli pitänyt tältä toiselta karhulta katkaista kuono. 

Jouduttiin auto jättämään siitä normaalista parkkipaikasta hieman kauemmaksi, koska vesi oli vallannut tien. Ja mitsu ei ihan vielä veden päällä kulje :DD Mutta tosiaan tällainen retki meillä ja seuraavaksi lähdemmekin valloittamaan jotakin uutta laavua :D Täytyy myöntää, että ruokaa meillä oli matkassa yllinkyllin, että ei ainakaan oltain nälkään kuoltu, jos pahasti oltais eksytty :DD Mutta oli kyllä hieno laavu ja uudestaankin pitää päästä. Ehkä me joskus jäähään yöksi sinne. :D