Kevät

Kello kulkee jotenkin kauhean hitaasti.. Se on pian vasta kolme ja iltaan on vielä pitkä aika. Tää on taas näitä päiviä, kun oottaa vaan, että ilta tulee ja pääsee nukkumaan. Tänään oli vain kaksi tuntia koulua ja kello oli aamulla jo herättämässä, mutta muutama minuutti ennen kellon soittoa sammutin sen ja jatkoin nukkumista. Ja oon muuten huomannut, että teen tuota aika usein! Minne on hävinnyt se ihminen, joka aamulla ponnahti heti sängystä ylös kellon soidessa ja kävi tunnollisesti koulussa? En mä tiijä, että johtuuko se siitä, että mua ei kiinnosta opiskella tuota alaa tai sitten musta on vain tullut laiska...

Niin ja tulisi vain tulokset jo, että ei tarvisi stressata. Muistaakseni 12.4 loppuu AMK-haku ja vasta toukokuun lopulla saa tiedon. Tuntuu, että voisin jopa päästä pääsykokeisiinkin, koska syksyllä se jäi pisteenpäähän ja niillä pisteillä olisin taas keväällä päässyt. Ja odotan ihan kauheasti, että pääsisin aloittamaan sosionomiopinnot ja muutenkin kun kahtelee niiden lukujärjestyksiä, niin ne kurssit vaikuttavat todella mielenkiintoisilta! Tarkoittaako tämä sitten sitä, että sosionomi on mulle se oikea? En tiedä, sen näkee sitten jos sinne pääsee. Mutta sen tiijän, että valtava pettymys tulee, jos en pääsekään. Mutta täytyy sitten vielä kerran yrittää. :) Viime keväänä, kun tuloksia odotin, niin toivoin että en pääsisi opiskelee tradenomiksi. :D Se tunne, ettei tämä ole mun ala, nousi esiin jo pääsykokeissa ja on pitänyt paikkaansa siitä lähtien.

Mutta siirrytäänpä koulusta muihin asioihin. Pikkusiskoni Biritta tulee torstaina junalla tänne Seinäjoelle ja vietätetään hieman siskostenaikaa :) Ja on sillä toinen syy, miksi se tulee. Nimittäin, mun pitäisi opetella käyttämään junaa ja olen kaksi kertaa elämässäni ollut junassa. Ensimmäinen kerta oli eskarissa, kun mentiin Kauhavalta Seinäjoelle ja en muista kuin hämärästi sitä reissua. Toinen kerta oli sit ysiluokalla, kun mentiin Kauhavalta Helsinkiin. Molemmilla kerroilla on kuitenkin ollut opettaja, joka on huolehtinut kaikesta. Perjantaina sitten yhdessä matkustetaan Biritan kanssa Kauhavalle. Onpa siinä sit henkinen tuki matkassa, niin ei tarvi yksikseen pohtia, että ollaanko väärässä junassa vai ei :D Ja naapurimme opetti Birittaa ostamaan liput, kun hän on tullut meidän kyydissä sunnuntaisin Evijärvelle. Toivotaan nyt, että perjantaina päädytään oikeaan junaan :D   

En ole ennen kiinnittänyt huomiota, mutta vastaan aina puhelimeen "Joo Camilla". :D Äskön soitti meidän seurakunnan nuorisotyöntekijä, kun pidetään kaverin kanssa nuortenilta lauantaina, niin sitä huvitti tuo mun vastaaminen. Ja pojat teki mulle yo-kortin, jossa on kuva kuskinkeikasta ja siinä on puhekupla, jossa lukee "Joo Camilla", kun vastaan. Mutta se tulee jotenkin automaattisesti. Huvittavaa :D Mistäköhän tuokin tapa tullut? :D

Mutta nyt pitäisi yrittää tehdä hieman noita koulutöitä. Espanjasta pitäisi kolme tehtävää tehdä ja kaikki ovat käännöslauseita. Joten ei muuta kuin niitä tekemään!!

Camilla